Minun tarina

Nojailen suuren pöydän reunaan ja seuraan, kuinka juna kiitää jouluisen miniatyyrikaupungin läpi. Välkkyvä, liikkuva ja soiva kaupunki vie noin neljänneksen olohuoneestani. Sadat sähköllä toimivat pikkuruiset kojut, talot ja maisemat on hankittu Hollannista ja Suomesta. Joka vuosi kokoelma saa jotakin uutta.

"Vihdoin olohuoneen joulumaailman koristeet ovat kaikki samaa mittakaavaa. Joka vuosi ne vaihtavat paikkaa, ja suunnittelen uusia kokonaisuuksia. Se tekee miniatyyrimaailmasta yllätyksellisen."

Joulumaailma on omakotitalooni rakennettu kokonaisuus, joka ulottuu olohuoneesta makuuhuoneeseen. Se syntyy sadoista joulukoristeista ja eri huoneisiin rakennetuista liikkuvista miniatyyrimaailmoista.

Oma joulutarinani alkaa kuitenkin kaukana tästä talosta. Sukuni juuret ulottuvat Eemeli Nikkisen tukkuliikkeeseen.

"Tukkuliike jäi isotädeilleni, sillä kauppaneuvos ei hyväksynyt, että hänen tyttärensä – minun mummoni – rakastui autonkuljettajaan"

Kävin usein kylässä tätien liikkeessä. Siellä joulu oli perinteiseen suomalaiseen jouluun verrattuna ylenpalttinen: amerikkalaistyylinen kuusi oli täynnä lameeta, koristesieniä, karkkikeppejä ja palloja.

Toinen minulle rakas joulumuisto liittyy Haminan Vilniemeen ja kyläyhdistyksen järjestämään Rasvaturkin joulutapahtumaan.

"Kävelimme metsätietä, ja metsässä vilisi ­­­­­­ tonttuja. Me lapset uskoimme niihin täysin. Ehkä näistä muistoista alkoi rakkauteni jouluun.

"Kymmenen vuotta sitten sain vakavan sydäninfarktin. Sen jälkeen jäin osa-aikaeläkkeelle ja muutin Loviisaan.  "Minua elvytettiin 52 minuuttia, ja nykyään rintakehässäni on elvyttävä tahdistin. Jos olisin jäänyt voivottelemaan, olisin varmaan edelleen sängyn pohjalla. "Infarktin jälkeen opettelin uuden taidon: ompelun. Ensin syntyi joulutyynyjä, sitten joku kysyi, tekisitkö tilkkupeiton.

"Mietin, että ei hemmetti, ikä ja terveys menevät. No, nyt olen tehnyt jo satoja peittoja. Suuritöisin on ollut peitto, jossa on 405 palaa."

Lopulta jouluiset tilkkutyöt ja intohimo joulukoristeisiin toivat ajatuksen kotiin rakennettavasta joulumaailmasta, jolla voisi ilahduttaa myös muita.

Marraskuun alussa koti muuttuu joulunäyttelyksi. Kimmon joulumaailma avautui yleisölle ensimmäisen kerran vuonna 2016 Loviisan joulukodit -tapahtumassa. Nykyään joulumaailma on auki myös vierailuryhmille ti­lauksesta ja vuosittainen kävijämäärä nousee ­­yli tuhanteen.

"Haluan luoda ihmisille jouluelämyksen. Jos voin tuoda edes muutamalle ihmiselle joulumielen, se riittää. Maailmassa on tarpeeksi sotaa ja pahuutta. Täällä saa olla höpsö ja onnellinen."

Tärkeintä minulle ovat ihmiset, jotka palaavat vuodesta toiseen.

"Moni sanoo, että joulun odotus alkaa täältä. Se on iso vastuu, mutta myös iso ilo. On ihanaa jutella ihmisten kanssa, kertoa tarinoita ja kuunnella heidän muistojaan. Eräs ryhmä tulee nyt jo seitsemättä kertaa."

Joulumaailman rakentamiseen kuluu nykyisin lähes kolme viikkoa. Kaikki tavallinen sisustus siirretään pois, ja tilalle tulee vitriineittäin joulukoristeita, kolme miniatyyrijoulumaailmaa, joulukuusia, sokeripalalinnoja, joulukortteja, kransseja ja köynnöksiä sekä pieni putiikki. Sieltä voi ostaa Hollannista tuomiani joulukoristeita ja jonkin niistä 200 piparkakkutalosta, jotka leivon joka joulu.

"Olen laajentanut joulumaailman olohuoneen lisäksi myös eteiseen, työhuoneeseen ja makuuhuoneeseen."

Minulla on keittiössä iso purkki, johon kerään kolikoita jouluhankintoja varten. Joka vuosi alkusyksystä matkustan Hollantiin ostoksille ja tuon mukana uusia osia miniatyyrimaailmoihin. Erikoisliikkeet myyvät joulukyliä, junia ja liikkuvia rakennelmia. Isoimmat kokonaisuudet maksavat helposti 150–200 euroa kappale. Minua ei haittaa, että kaikkia sijoitus ei vakuuta.

"Jos elämäntapana olisivat hevoset, koirat tai moottoriurheilu, kukaan ei ihmettelisi hintalappua."

Kaikkiaan arvioin omistavani yli 5 000 joulukoristetta ja rakennelmaa. Osa ko­koelmasta on tullut kuolinpesistä.

"Vanha koriste voi saada täällä uuden elämän. Kierrätys on minulle tärkeää."

Jouluaattona hellitän joulumaailman pyörittämisestä ja pyhitän päivän levolle. Käyn päiväsaunassa ja katson televisiosta jouluohjelmia

"Joulurauhan julistus ja Ylen joulutervehdys pitää aina katsoa, sekä jouluelokuvia. Se on vähän kuin loma koko syksyn joulutyöstä."